Katsojana - Suomi-juoksu Perniö 100km

Oli hieno reissu Perniöön lauantai iltana 7.6. Lähdin uteliaana katsomaan miltä se ultrajuoksu näyttää katsojan silmin.

Kun pääsin perille niin hyvää vauhtia matkalla oli Marko, jolla oli kova satasen ennätysjahti päällä. Virallisesti ilmoitettu tavoite 8:50:48 (taisi pään sisällä jotain tätäkin kovempaa muhia).

Sain kunnian osallistua yön tunteina ihan tosissaan juoksuun, kun Marko apua pyysi. Urkat, vedet, geelit ja muut koitin parhaani mukaan esille laittaa, jotta matkaaja saisi keskittyä olennaiseen.

Viimeiset kierrokset sitten menikin ihan oikeaan tiukkaan huoltamiseen ja erilaisten aikojen laskemiseen. Kun kello vääjäämättä alkoi näyttää siltä että 8:30:00 on rikottavissa. Huippuhetkeni huoltajana oli vajaa kaksi kierrosta ennen maalia kun viimeisten kierrosten tavoitenopeuksia, tiukkoja mutta ei tekemättömiä, Markolle huusin. Vastaus juoksijalta tuli että "On älyttömän kovia, tekee kipeetä." Huusin perään "Niin pitääkin tehdä, tämä on ultrajuoksua!" Ilmeisesti tällä tsemppaamisella sain uskoa Markoon valettua 8:30:00 alittamiseen. Kyllä muuten hermostutti maalissa viimeiset kaksi minuuttia, aivan mielettömästi. Mutta Marko näytti kovuutensa ja tykitti menemään ja pääsi hurjaan ennätykseensä 8:29:28 (tuo alitus taisi olla sellainen salainen täydellisen juoksun haave).

Mutta kaikki kunnia komeasta loppuajasta kuuluu juoksijalle. Kiitos Marko, oli ilo ja kunnia kun sain olla hetken matkassa mukana.

Kaikesta voi oppia, niin tästäkin reissusta. Päässälaskutaitoa pitää harjoittaa ja paljon ennen seuraavaa huoltokeikkaa. Meinasi iskeä paniikki kun viimeisillä kierroksilla sekunnin tarkkuudella yhtä aikaa, edellisen kierroksen tulosta, jäljellä olevaa aikaa 8:30:00 tulokseen ja samalla keskimääräistä aikaa jäljellä oleville kierroksille yritti laskea. Onneksi pahoja laskuvirheitä ei tainnut tulla ja juoksija sai keskittyä vain metrien nielemiseen.